Kukapa meistä ei olisi päätynyt kirjansitojaksi sattumalta, vai onko kyseessä sittenkin kohtalon johdatus - ken tietää. Juhani Roinisen kohtaloksi kuitenkin koitui kesätyö moponkorjaajana. Likaiseen työhön tympääntyneenä hän kiinnostui heti, kun kuuli talonmiehen vaimon kehuvan miehens ä siistiä duunia kirjapainossa. Sinnikkään hakemisen jälkeen hän pääsi Otavan kirjapainoon koeajaksi ja vietti ensimmäiset riemukkaat viikot prässäyskoneella.Pikkuhiljaa kaikki teollisen sidonnan vaiheet tulivat tutuiksi ja käsityöpuolikin alkoi kiinnostaa. Mystisessä lasikopissaan työskentelevä mestari Hiltunen lupautui opettamaan nuorta miestä ja sen jälkeen monet illat kuluivat omien töiden parissa. Roininen osallistui myös Ateneumin kirjapainokouluun. Oltuaan viikon pois töistä koulun takia, Otavan toimitusjohtaja päätti antaa hänelle potkut. Hän joutui kuitenkin miettimään asiaa uudelleen, kun koko kirjapainon henkilökunta ilmoitti menevänsä lakkoon, jos niin tapahtuisi! Työpaikkahan säästyi. Otavan kirjapainossa mukavaa oli se, että kaikki tekivät kaikkia työvaiheita tietyt tuntimäärät. Mukavimpien töiden tunnit ilmoitettiin aina alakanttiin, jotta mieleistä puuhaa saisi tehdä enemmän.
Seuraava vaihe oli Weilin & Göös, jonka hakiessa kirjansitojaa Roininen saapui paikalle työ näytteet mukanaan viime hetkellä ja tuli valituksi.
70-luvulla legendaarinen sveitsiläiskirjansitoja Hugo Peller piti kursseja Suomessa ja Roinisella oli tilaisuus esitellä hänelle töitään. Kotiin palattuaan Peller joutui auto-onnettomuuteen ja koska ei voinut tehdä töitä, hän päätti kutsua Roinisen avukseen. Tämä lähtikin mukanaan 2000 markan laina voidakseen työskennellä ilman palkkaa kolme kuukautta. Työ Sveitsissä sis älsi nahan ohennusta, applikointia, nahan ohennusta, kultausta, koteloita ja taas nahan ohennusta. Hugo Peller samoin kuin vaimonsa pitivät Roinisesta ja molemmat alkoivat maksaa palkkaa pimeästi, toisistaan tietämättä.
Kun lähdön aika tuli, Pellerit eivät millään olisi halunneet luopua taitavaksi ja nopeaksi kehittyneestä apulaisestaan vaan puhuivat Roinisen ympäri jäämään pidemmäksi aikaa. Sveitsistä pakeneminen onnistui vasta, kun Roiniselle järjestyi puolisalaa työpaikka Tukholmasta erään hra Hesslerin luota, joka oli juuri perinyt sitomon. Siellä hänellä oli oma työhuone, jossa sai tehdä uniikkikappaleita ja toteuttaa omia suunnitelmiaan. Roininen teki mm. 500-600 pergamenttisidosta, sekä Kirjan ystävä -yhdistykselle paljon erikoissidoksia. Graafikko Herbert Lindgrenin kanssa yhteistyössä tehdyst ä keräilijäpainoksesta tuli kiistaa, kun Roininen ilmoitti haluavansa signeerata tekem änsä sidokset. Hessler ei siitä pitänyt ja suostui vasta kun Roininen uhkasi lähteä. Sitten Otavan johtaja Heikki Reenpää alkoi kyselemään, milloin Roininen olisi palaamassa Helsinkiin. Hän lupasi auttaa oman sitomon perustamisessa ja järjestää korjaustyötä silloin kun muuta ei olisi.
Vuonna 1971 Roininen perustikin sitomon Albertinkadulle, viimeiset 14 vuotta on kulunut Korkeavuorenkadulla. 15 vuoden ajan hänellä oli kaksi henkilöä töissä, jolloin sidoksia tehtiin vuodessa noin 2000 kappaletta Roinisen tehdessä kultaukset ja erityissidokset. Lamavuosien jälkeen hän on tehnyt töitä yksinään ja on tilanteeseen tyytyväinen.
Tyypillisiä töitä ovat — yllätys yllätys — irtokantiset sidokset, taidesidoksille ei kovin usein löydy ostajaa tai ainakaan maksajaa. Roininen on kuitenkin tehnyt presidentin lahjoittamia sidoksia mm. Gaddafille, Juan Carlosille sekä Venäjän presidentille. Eräälle asiakkaalle hän maalasi pyynnöstä kirjasarjan kansiin August Strindbergin maalausten kopioita.
Erikoisimpiin töihin kuuluvat luultavasti viuluille sekä savikiekoille tehdyt kotelot. Onpa Roinisen kehittämä paperinkuviointitekniikka päätynyt Oy Alko Ab:n lahjapaketteihinkin, tietävät kertoa ne jotka ko. liikkeessä asioivat. Mutta ehkä haastavin ja rohkein veto on sijoituksena ostetut kymmenen taidegrafiikkakirjan vedosta taiteilijan omistuskirjoituksella à 8000 - 12 000 markkaa, hinta joka kuulemma antaa työntekoon mielenkiintoista potkua. Suurin osa on jo sidottu ja myyty, osa kiertää näyttelyitä.
Roininen on suomalaisista kirjansitojista varmasti innokkaimmin osallistunut näyttelyihin ja kilpailuihin, joita on ollut lukuisia Pohjoismaissa — vuonna 1975 hän voitti mestaruuden — ja ulkomailla ainakin Asconassa ja San Franciscossa. Töitä on ollut esillä myös Tanskassa, Sveitsissä, Eestissä ja Saksassa, sekä tietysti Fiskarsissa kesällä 2000. Roinisen työ on saanut tunnustusta myös apurahojen muodossa: kulttuurirahasto ja Uudenmaan rahasto on myöntänyt tukea mm. laitehankintoihin.
Sen lisäksi, että on uskomattoman taitava rautainen ammattilainen, on Roininen myös inspiroiva ja huippusympaattinen opettaja, joka silminnähtävän mielellään jakaa tietoa sitä janoavalle opiskelijalle. Roininen vaikuttaa TAIKO:ssa , joka kokoaa eri alojen taidekäsityöläisiä. Ja nyt hä- net löytää myös JGS:n jäsenlistalta kunniajäsenenä, Tervetuloa mukaan!
Teksti: Tarja Rajakangas, kuitusuunta 1/2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti